USA 2004

Atlanta ja Sifu Fong

Saavuimme jälleen 'pienehköjen' autonvuokrausselkkausten jälkeen hotellille ja kovasti oli tuttua: lämmin ja kostea ilma toivotti meidät tervetulleeksi, hurrikaanit pörräsivät Meksikonlahdella ja seurannaisvaikutukset olivat selvästi havaittavissa. Iltapalana oli perinteinen Hampurilainen. Sitten nukkumaan, jotta jaksaisi shoppailla seuraavana päivänä, jolloin reissubudjettia voisi muka hyvitellä halvoilla hinnoilla.

"Alkulämpimät"

Sitten onkin illan eka treenit, tuttuun tapaan ensin Jun Fania, jonka vetääkin yksi vierailijoista. Paikat täysin kohmeessa itselläni, tuntuu kun ei olisi koskaan tehnyt shadow boxingia. Yhtä surkea tunne kun focushanskadrillit alkavat. Onneksi pikkuhiljaa alkavat jalatkin pelaamaan ja reenit ovat nautittavat. Pieni tauko ja Wing Chun treenit alkavat - ja eikun mukaan vaan! Peruskamaa, ja se kyllä sopii, pääsee itsekin kunnolla treenaamaan. Nautin täysillä, kiitollisena oppilaiden tuesta. Muay Thain jätämme taas väliin jotta jaksaisimme seuraavan päivän.

Ensimmäinen leiripäivä, tuttuja ja myös uusiakin kasvoja, koulu jälleen lähestulkoon täynnä ja ilma... Oh boy, koulussa on kyllä ilmastointi, mutta sitä säästellään johtuen kalliista sähköstä. Djaahah, treenit alkavat BJJ harjoituksilla ja hiki lentää kuperkeikkojen ja rapujen seassa. Uutta ja tietenkin vaikeaa, mutta jollain tavalla myös kiehtovaa. Sitten rutkasti drillejä ja energiaharjoituksia. Ja päivä onkin yhtäkkiä hurahtanut, kuusi tuntia! Taas syömään, ja perinteiseen tapaan syömään läheiseen "All You Can Suffer" -paikkaan, jossa Kaitsu herättää hilpeyttä hakiessaan viidettä pihviä.

Muodosta aplikaatioihin

Toinen leiripäivä hurahtaa käyntiin ja alkaa Siu Nim Taon hinkkaamisella ja sen perusteisiin tutustumalla, moni juttu on tuttua mutta paljon on joukossa myös uutta. Sitten taas drillaataan ja pian taistellaan Muay Thai- ja painivastustajaa vastaan. Ja taas pitää hämmästellä sifu Franciksen taitoja ja sitä sulavuutta! Näen flasbackkeja Brucesta ja Jackie Chanista. Päivä on yhtäkkiä taas pulkassa ja reenit ohi.

Tälläkertaa päätämme käydä tsekkaamassa myös koulun tason kalissa, ja yllätyksenä sama, jo tuttu, vieraileva vetäjä vetää myös kalitreenit. Hienoa! Pidän hänen asenteestaan, ja siitä että huomattuaan tasomme ei yritä päteä ja tuputtaa vaan vain kysyttäessä antaa neuvoja. Muuten vain tyytyy kehumaan meitä. Ihailtava asenne. Kulma ykköseen tehdään sitten lukemattomia eri disarmeja, koska samalla käydään läpi sektoreita kyseiseen kulmaan. Mielenkiintoista: poikkeaa tuossa hieman meidän tyylistä opettaa. Yhtäkaikki disarmit ovat kyllä tuttuja. Ja sitten taas illalliselle ja ilta on pulkassa.

Monipuolisia käytännön sovelluksia

Kolmas leiripäivä alkaa taas drilleillä, Kiu Sao drilliä eri sovelluksin, myös Wooden Dummya soveltaen. Sitten taas ensin Muay Thaita vastaan ja nyt Chi Guyekeillä soveltaen. Clinchin purkuja jälleen nyt enemmän vastustajan jalkoja vastaan, brutaaleja ja toimivia ovat. Jälleen painia vastaan - ja myös vapautumisia käydään läpi. Jopa yksi vapautuminen Biu Gee muodosta, kahta vastustajaa vastaan, herkullista!

Neljäs leiripäivä - jymy-yllätys

Neljäs ja viimeinen leiripäivä käsittelee Wooden Dummya paljolti. Pikkuhiljaa alkavat sectionit Dummyn kanssa treenaamisesta aueta, toki pitkästi jää vielä auki, mutta paljon on uuta mietittävää. Loppupäivä meneekin sitten testauksiin, monet pääsevät kokeilemaan skillejään eri sparreissa - ja myös matossa testinsä lomassa. Itse säästyn vielä, tosin ensi vuonna olisi kuulemma edessä. Sitten seuraa ne jymy-yllätykset sertien puolesta, eli sifut ovat puntaroineet meitä ja niin vain koko porukka hiljenee kun totuus selviää, eli allekirjoittanut nousee suoraan kolmostasolle apprentice instructorina, Jarkko ensimmäisellä tasolle ja jopa Kaitsu pääsee sisään ITP:n (Instructor Training Program, jossa leivotaan siis näitä apprentice instructoreita muutaman vuoden koetusajalla.) Olemme todellakin kiitollisia, tosin sifu Francis kommentoi 'I don't give belts you earn them'.

Dallas, sifu Rister ja ajarn Chai

Sitten siiryytäänkin ajassa muutama päivä eteenpäin. Road tripillämme Dallasiin olemme todella lähellä pahaa kolaria, mutta siitä kuitenkin selvitään. Muutamana iltana sifu Risterin koululla käymme treenamassa ja fiilikset ovat katossa. On kuin olisin palannut juurilleni, nyt vaan lahjakkaiden oppilaideni kera. Hermostuneena odottelemme viikonloppua ja ajarn Chain seminaaria..

Ajarn Chain yllätys

Ensimmäinen seminaaripäivä, hitosti 'formia' ja shadow boxingia, olemme välittömästi silmätikkuina, pohjoisen vieraat. 'Do they have MT in Finland', täräyttää Chai yhtäkkiä ja sopertelen myöntävästi. 'Oh okay, do you want to be Finish Representative in Muay Thai Association of USA', kysyy taas Chai yllättäen ja sopertelen: 'Ajarn it has been one of my dreams...'. Hiljaisuus, ja: 'okay you must registerate so first check it from the local lawyers'..reenaileppa sitten siinä.

Opetus tiukkaa

Noh, toinen päivä meneekin sitten jo paremmin, hienoja pitkiä komboja hakataan Texasin helteessä, tuntuu kuin sulaisi paikoilleen, mutta samalla onnelliset fiilikset vaan pakottavat puristamaan entistä enemmän itsestä irti. On helppo nähdä mikä on luonut ajarn Chain maineen, tiukkaa on opetus mutta samalla myös todella mielenkiintoista, vihdoinkin MT näyttää sille mille pitääkin, art on oikea sana, kuin tanssia, tosin tappavaa sellaista.

Ziljoona muutakin juttua tapahtui, mutta tästä tulisi jo kohta novelli, ehkä sellainenkin sitten joskus. Who knows. Joka tapauksessa paluumatkalla uskomaton kiitollisuuden tunne valtaa meidät kolmet: tätä tultiin hakemaankin - not! Villeimmatkin odotukset kylla ylittyivät! Ja takaisin on taas ensi vuonna päästävä!

-Sifu Hietala